Teemaluennot

https://sites.google.com/site/karinvespa2016/3-teemaluennot

2.4 Osaamisen arviointi

Otetaan ääripäät käsittelyyn, Aaltosali ja 600 ihmistä sekä mestari ja oppipoika -malli. Ensimmäisessä on luentoja ja lukuläksyjä sekä tentti, josta saadaan vain arvosana. Toisessa mestari pitää oppipoikaa kädestä lähes koko ajan, jokaisessa vaiheessa, niin teoriassa kuin esimerkeissä, aina oppipojan oman työn viimeistelyyn asti.

Edellä oppija saa ja joutuu itse ymmärtämään mikä on tärkeätä ja mitkä ovat asioiden syy-yhteydet. nämä saattavat mennä pieleen, jolloin esimerkiksi opitun asian siirtovaikutus voi olla olematon. Mikäli arvosana on huono, voi oppija saada siitä kimmokkeen parantaa opiskelutekniikkaansa, lukurytmiään ja vastaavia perinteisiä opiskeluun liittyviä tekijäjöitä. Mutta kertooko se huono arvosana, mikä meni väärin ja mitä em. tekniikoista tulisi parantaa? Toki tilanne voi olla se, että oppija on vain hyvillään kurssin läpimenosta, välittämättä arvosanasta.

Mikäli mestari taasen huomaa oppipojan tajunneen jotain väärin, tekevän jotain väärin tai työn jäljen olevan huonoa, hänellä on mahdollisuus puuttua tähän tuoreeltaan. Mutta mestarilla on mahdollisuus ojentaa oppijaa tai ohjata tätä. Tarkoitan nyt välittömän palautteen tyyliä - onko se nuhtelevaa vai kannustavaa. Miten arvioida osaamista osoittaen parannettavat asiat, mutta kuitenkin pitäen positiivinen vire? Miten ohjata, mutta antaa oppijan itse löytää asioita, tajuta, joita on tarkoitus sisäistää?

Myös hyvän suoritteen jäljiltä arvionti on tärkeätä. Itse sain lukion pitkän matematiikan kolmannen kurssin kokeesta täyden kympin. Kyseessä olivat vektorit, jotka vain tajusin tekemättä töitä. Seuraavasta kurssista tuli nelonen, eli ei mennyt edes läpi. Mitä tapahtui? Olisiko opettajan antama arviointi edellisestä kurssista voinut olla sellainen, että olisin nähnyt vaivaa seuraavaan kurssiin? Se mitä tapahtui oli spesifin asian oppiminen / osaaminen luonnostaan. Arvosanan muodossa arviointi täydellisesti menneestä kokeesta antoi sen tunnun, ettei töitä tarvitse tehdä "kyllähän minä tämän hallitsen". En hallinnut. Seuraavan kurssin nelonen oli aika lailla sama informatiivisuudessaan. Kun edellinen sanoi "osaat kaiken", seuraava sanoi "et osaa mitään".  Koen, että tämän toisen jälkimmäisen kurssin jälkeen opettajan olisi tullut pyytää minut keskustelemaan tapahtuneesta, käydä tilanne läpi suullisesti ja ihmetellä kanssani miten moinen absoluuttinen notkahdus on mahdollista.

Osaamisen arviontiin sisältyy valtaa ja vastuuta. Opettajalla on valta arvioida oppijan osaaminen ja samalla vastuu tehdä se moraalisesti ja eettisesti. Tämä tarkoittaa, että opettajan tulisi ikään kuin irroittaa itsensä koko asiasta tätä tehdessään, jotta arviointi olisi mahdollisimman objektiivinen. Vaikeutta tähän tuo muun muassa se, että opettajahan on itse opettanut arvioitavan asian, tuntee henkilökohtaisesti oppilaan tai ei tunne tätä lainkaan, on tietämättään asenteellinen ja on ihminen. Työelämässä on kehitetty niin sanottu 360°-arviointi. Tämän ideana on se, että arvioinnin tekee 1) henkilö itse, 2) esimies, 3) vertaisryhmä ja 4) ulkopuolinen arvioija, joka voi olla esimerkiksi asiakas. Tätä on jo tuotu koulumaailmaan, sillä oppilaat opetetaan jo alakoulussa itsearviointiin. Ammattikoulutuksessa tähän voitaisiin lisätä kanssaoppijat sekä mahdollisesti näyttötyön vastaanottaja. Näin opettajan arvionti olisi yksi neljästä.



- klousaus: tilanteen mukaan

2.3 Opetus- ja ohjaustoiminta oppilaitoksissa ja yrityksissä

Ajatuksia työpaikkaohjaamisesta

Aatu tuli työpaikalleni omalle työssäoppimisjaksollensa ja sain sovittua työnantajan, työelämävalmentajan sekä Aatun opettajan kanssa, että voisin toimia hänelle työpaikkaohjaajana. Asia sovittiin tietenkin myös omien ammatillisen opettajan pätevyyden opintojeni ohjaajan kanssa, että tämän saisi sisällytettyä opintoihini. Sain aiheeseen liittyen muun muassa Aatun OPSin sekä työpaikkaohjaajan koulutuksen materiaalit.

Aatun ensimmäisenä päivänä istuimme rauhassa alas ja keskustelimme hänen opinnoistaan ja tavoitteistaan. Puhuimme kyseisen koulutuksen valikoitumisesta ja hänen kiinnostuksestaan tietokoneisiin, lähinnä pelaamisen ja sen kautta tietokoneen osien tunnistamiseen. Aatu tiesi myös paljon VPN-verkoista ja IP-osoitteista, mutta tieto oli kovin pintapuolista, ilman sen suurempaa ymmärrystä aiheesta, saati sen muista sovelletuksista. Puhuimme myös henkilökohtaisista asioista kuten siitä, että Aatu on muuttanut useasti.

Olin ja olen itse ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olen jonkinlaisessa vastuussa toisesta. Lähestymistapani on se, että pyrin Aatun kanssa yhdessä miettimään mikä häntä kiinnostaa, mitä hän osaa jo ja mitä tarvitaan näiden vahvistamiseen sekä teoreettisen viitekehyksen luomiseen. Viimeisellä tarkoitan esimerkiksi sitä, että Aatu kyllä tiesi mikä on IP-osoite, mutta miten siihen liittyy aliverkon peite, oletusyhdyskäytävä tai miten VPN-yhteys itseasiassa verkkotasolla toteutetaan. Näiden asioiden laajempi tietämys ja sitä kautta ymmärrys auttaa Aatuä selvittämään mahdollisia verkon ongelmia jatkossa. Ja samalla tavalla pyrin nyppimään sen tiedonmurusen jokaisella aihealueella ja ravitsemaan sitä ympärillä olevilla asioilla, auttamalla ymmärtämään kyseista asiaa isommassa asiayhteydessä ja ehkä toisesta vinkkelistä, toisenlaisessa tilanteessa.

En ole näitä asioita varsinaisesti kerennyt pedagogisesti miettiä, mutta oppiminen on varmasti tutkivaa oppimista, kuten on opettamisenikin. Ja itsestäänselväsi olemme J. Deweyn “Learning by doing” pragmaattisessa maailmassa.

Aatu on perusfiksu nuorimies, ei mielestäni mitään esteitä valmistumiselle tai työllistymiselle. Reilu kuukauden aikana hän on kaksi kertaa lähettänyt viestin myöhemmän iltapäivän puolella, että on nukkunut pommiin. En ole liikaa udellut, mistä moinen ja olen sanonut, että siitä ei ainakaan tässä työssäoppimisjaksossa kannata kantaa huolta, se on huomattavasti isompi asia korjattavaksi. Olen pariin kertaa jutellut ns. kavereiden kesken unen, liikunnen ja ruoan pyhästä kolminaisuudesta ja sen tärkeydestä. Tässä Aatu on tuonut esille  muutot ja että harrastuksen ovat vain jääneet.

En tiedä onko edellinen varsinaisesti minulle kuuluvaa, mutta jonkinlainen isällinen, veljellinen vastuu Aatustä on minulle tullut. Haluan, että hän kokee itsensä hyväksi ja mahdollisesti saa vähän itsetuntoa ja sen kautta tervettä reippautta.

Retrospektiivi. AatunTOPpi päättyi kolmisen viikkoa sitten. Mitä minä opin? Opin, ettei ohjaaminen ole mikään läpihuutojuttu. Opin, että tukeminen on tärkeätä. Opin, että olemme kaikki yksilöitä ja meillä kaikilla on oma reppumme kannettavana. Opin, että on olemassa tietty tapauskohtainen raja tutustumisessa, joka kannattaa huomioida. Liian lähelle meneminen voi aiheuttaa vaikeuksia arvioinnissa ja olla tarkoituksettoman raskasta.

Työssäoppijan nimi muutettu.

2.2 Opetuksen ja ohjaamisen havainnointi eri toimintaympäristöissä

Kuusi kertaa.

1.2 Uraohjaus

3.2 Ammatillisen koulutuksen reformi

Opetusministeriön sivuilla amisreformi esitellään lauseilla "Ammatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Lisäksi lisätään työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä puretaan sääntelyä ja päällekkäisyyksiä" (minedu.fi/amisreformi, viitattu 14.8.2017). Aloitetaan purkamalla lauseet ja tulkitsemalla mitä ne tarkoittavat.

"Osaamisperusteinen ja asiakaslähtöinen kokonaisuus"

Eikö amis ole tätä ennen ollut osaamiseperusteinen? Eikö amiksessa ole otettu huomioon oppijaa? Eikö ammatillinen koulutus ole ollut näiden muodostama kokonaisuus?

Osaamisperusteisuuden yllä leijuu näyttötutkinnot. Ne eivät itsessään ole huono asia, etenkään varttuneemman oppijan ollessa kyseessä. Niistä ei kuitenkaan saa tulla itsetarkoitus. Ei voi olla siten, että ilman teoriaa tai vähäisellä teorialla ja muutamaan koulun turvallisessa ilmapiirissä suoritettua harjoitetta passitamme oppijat työelämään tekemään näyttötutkintoja, joista sitten hyväksytty/hylätty arvosana todistukseen. Puhun nyt siitä osasta aitaa, joka on matala. Ammatillisen koulutuksen arvostus saadaan nousuun, kun oppijoita autetaan oppimaan oikeat asiat, ei valmistautumaan vain yksittäiseen näyttöön, jonka osaamisala saattaa jäädä kapeaksikin.

Asiakaslähtöisyys on klisee jo työelämässäkin. On hyvä, että oppijat saavat itse laatia oman polkunsa kohti tutkintoa opettajan avustuksella. On kuitenkin myös niin, että tuntiessaan ammattiaan sekä syvästi (kapeaan alueeseen keskittyen) että laveasti (oman ydinosaamisen ulkopuolen tunteminen), on uusien asioiden, tilanteiden ja ihmisten kohtaaminen helpompaa. Tämän ymmärrystä varten tarvitaan opetussuunnitelma, joka ottaa haltuun koko osaamisen kentän ja opettajan, joka tätä kenttää oppijalle tuo näytille.

"Lisätään työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä puretaan sääntelyä ja päällekkäisyyksiä"

Työpaikoilla tapahtuva oppiminen on kuten John Dewey sen tarkoitti - learning by doing, tekemällä oppiminen. Tätähän me ihmiset - ja miksei muutkin eläimet - teemme siihen asti kunnes opimme lukemaan, tekemällä senkin. Tässä kuitenkin huolettaa se teoriapohjan kaventaminen ja mahdollisesti ohentaminen. Teorian tulisi olla sen verran olemassa olevaa, että sen turvin ensinnäkin uskaltaa tarttua toimeen, tekemään asioita. Samalla sekä oppijan, opettajan että työnantajan tulee hyväksyä ja lähes syleillä epäonnistumisen mahdollisuutta! Itse epäonnistun puolitahallisesti käyttämällä puhelinluettelon karttaa suunnistamiseen, pikemmin kuin GPS-laitteita. Menen harhaan useammin, mutta a) joudun olemaan valppaana matkalla ja katsomaan ympärilleni sekä b) eksyessäni laajennan "omaa karttaani", mitä ei olisi tapahtunut GPS-satelliittien suosiollisella ohjauksella, joka menee suoraan kohteeseen. Samanlaista hahmottamista vaaditaan missä tahansa työssä. Pitää uskaltaa astua harhaan, epäonnistua, sillä ikinä ei tiedä mitä sieltä löytyy!

Yksilölliset opintopolut, jälleen hyvä asia. Tämä vaatii opettajilta suuria resursseja sekä tiedollisesti että taidollisesti. Niinkin pienen kuin kahdenkymmenen oppilaan yksilölliset opintopolut tarvitsevat aikaa, ylläpitoa, jäsentelyä ja aika ajoin tarkistamista. Ainiin, oppija tarvitsee myös opetusta sekä ohjausta...

Sääntelyn ja päällekkäisyksien purku. Tässä pitää mennä itse tekstiin, jotta näkee minkälaisia demonisia rakenteita tällä hetkellä on, jotka em. asioita synnyttävät.

1.1 HEKS ja vertaistoiminta

Eli HEnkilökohtainen KehitysSuunnitelma ja Facebookin ynnä Google+:n tarjoamat verkkoalustat. Omituista, että ensimmäisiä tehtäviä on HEKS:n suunnittelu, jota seuraa pian OPPAAn tehtävä 1.1 - joka on kirjattu tämän tekstin otsikkoon. Eikä OPPAAssa edes lue "Tehtävä 1.1", jollaista ehkä insinöörinä kaipasin. Käydään tämän 1.1 läpi kohta kohdalta ja tutkitaan tulisiko se näin sitten suoritettua.

1.1.1 Tutkimisen ja kehittämisen kohteet

Lainaan "Opintojakson tutkimisen ja kehittämisen kohteet ovat seuraavat:", jonka jälkeen alekkaisilla pompuloilla listataan seuraavat asiat:

• ammatillisen opettajan kehittymisohjelma ja osaamiskriteerit
• pahoittelut, jäi mainitsematta että osaamiskriteerit tuli toki lukea, mutta se että tutkitaan ja kehitetään - joka tautonomisesti ilmaistu sekä otsikossa, että kappaleen ingressissä - ammatillisen opettajan kehittymisohjelmaa ja osaamiskriteereitä, vaikuttaa yhtäältä kehäpäätelmältä ja toisaalta väkinäiseltä metatason luomiselta
• henkilökohtainen kehityssuunnitelma (HEKS)
• siis mitä? Voisiko tämän HEKSin nostaa astetta isommaksi otsikoksi ja eriyttää? Vaikkakin oppimispäiväkirjaa kirjoittamalla voi siitä muokata esseen - vrt. HEKS ja osaamiskansio tai toisinpäin - niin vanhanaikaisessa HOPSissa oli sentään lueteltu kurssit, jotka tuli suorittaa. Tuntuu, että pallo jätetään vahvasti opiskelijalle. Ja kun OPPAAN Ammatillisen opettajan osaamisen kriteereissä on mainittu kohdassa kuusi "Kohtaan opiskelijani hänen omista lähtökohdistaan oppimisen eroavaisuudet huomioiden" niin en voi hyvällä omalla tunnolla sanoa tämän toteutuneen ainakaan tähän päivään mennessä. Ohjaajamme, niin mukava persoona kuin onkin, vastaa ainakin minulle turhan ympäripyöreästi, ottamatta itse asiassa kantaa suuntaan tai toiseen.
• vertaisryhmän toimintasuunnitelma
• jaettu vastuu on hyvä ajatus. Kuitenkin tällaisessa ryhmässä jonkun on aina noustava johtajaksi, se joka järjestää äänestykset, että mitä aletaan tekemään ja niin edelleen. Tuolloin tämä yksilö ottaa vastuun siitä, että tehdään edes jotain. 
• opettajaidentiteetin kehittyminen
• Bingo! HEKSiin tämän hetkinen näkemys sekä visio tulevasta! Kehittymistä pääsee seuraamaan oppimiskansion rivien välistä ja välillä ehkä riveiltäkin ;)
• verkko-ohjaus ja sosiaalinen media henkilökohtaisen ohjauksen ja ryhmäohjauksen muotona
• olemme valinneet verkossa oppimisen ja se on tullut selväksi. Hyvä näin ja samalla oppii itsekin verkossa opettamista, lienee vähintään piilo-opetussuunnitelmassa.

Tämä nyt alku "nillityksenä". Ymmärrän, että liian tiukat raamit saattavat ahdistaa, mutta minua ahdistaa se, että kysymykseeni vastataan "Miltä tämä sinusta tuntuu?". Pidän ryhmätöistä ja vapaasta tiedonkeruusta, joskin toivoisin suunnan olevan hiukan selkeämpi. Hyökätään seuraavan kohdan kimppuun, uskoisin siinä samalla HEKSin muodostuvan.

Ylläoleva kirjoitettu keväällä, tapaamisten jälkeen.
Allaoleva tuoreempaa tekstiä.

1.1.2 Työskentelytavat

• kuvaus tämänhetkisestä pedagogisesta osaamisestani suhteessa ammatillisen opettajan osaamiskriteereihin, kohta kohdalta
1. Toimintani rakentuu ammattikasvatuksen tietoperustalle, muokkaan pedagogista käyttöteoriaani teoreettisesti perustellen ja osaan perustella toimintaani pedagogisesti
• tämän hetken ajatus on yhtäältä tekemällä oppiminen (Dewey) ja toisaalta tutkiva opettaminen ja oppiminen. Näen nämä samansuuntaisina ja "opettajan" roolin lähinnä fasilitoijana, valmentajana sekä ohjaajana. Ajatusta syventäessä tulee nopeasti vastaan opettajan ja oppijan vuorovaikutus ja roolit. Opettajan tulisi olla myös aihepiirissä ammattilainen, mutta oppijan myös kriittinen.
2. Toimintani on eettisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti perusteltua
• edellä mainitut ovat ehdottomasti lähellä sydäntäni ja vahvoja syitä tähän koulutukseen hakeutumiseen. Mikään ei ole niin eriarvoistavaa kuin peritty koulutustausta. Ekologisuus lienee tullut viimeisenä ja se on tervetullut lisä.
3. Kehitän osaamistani systemaattisesti arvioiden sekä ympäristön kanssa dokumentoiden
• Jos kukka ei kukoista, kukkaa ei vaihdeta, vaan mullat. Tämä pätee myös oppijoihin.
4. Käytän ja kehitän oppimiskeskeisiä menetelmiä
• kuten edellä sanottu, niin opettajan tehtävä on näyttää erilaisia vaihtoehtoja oppijalle, joista tämä valitsee mieluisimman, itselleen sopivimman. Tässä heti aukeaa se, että opettajan tulee tuntea erilaisia menetelmiä, joka taas merkitsee valtavaa pedagogista osaamista ja viitseliäisyyttä.
5. Kehitän oppimisympäristöjä ja -prosesseja
• matematiikan tunnin voisi kerran kuussa pitää vaikka metsässä ja antaa oppijoiden tutkia, mitä kaavoja he sieltä löytävät. Kun teoria konkretisoituu joksikin hyödylliseksi ja käyttökelpoiseksi, ei se ole enää vain teoria, vaan oppijat ymmärtävät sen olevan yksinkertaistettu ja jalostettu kertomus ympäristöstä ja elävästä elämästä. Digitaalisten välineiden avulla voimme luoda vaikka minkälaisen oppimisympäristön oppijan ehdoilla. Tästä esimerkkinkä Pokemon GO, joka käyttää olemassa olevia paikkoja, nähtävyyksiä pelin tukena.
6. Kehitän vuorovaikutustaitoja yhdessä opiskelijoiden kanssa erilaisissa kulttuuriympäristöissä
• kuten hyvä puheenpitäjä, esiintyjä tai artisti tulee kohdeyleisö tuntea. Näin myös hyvä opettaja ottaa huomioon oppijat heidän lähtökohdistaan ja samalla luo ilmapiirin, jossa he ottavat toistensa lähtökohdat huomioon.
7. Tiedän ammatillista koulutusta ja työelämää koskevat säädökset ja noudatan niitä työssäni
• itsestäänselvyys ja ei sittenkään. Tämä olisi hyvä olla minkä tahansa oppilaitoksen opettajanhuoneen huoneentaulussa. Liittyy edellä mainittuun etiikkaan. En vielä kyseisiä asioita tunne, mutta entisenä varaluottamusmiehenä ymmärrän tämän kohdan arvon.
8. Rakennan yhteiskunnallisena vaikuttajana edellytyksiä tulevaisuuden ammatilliselle koulutukselle
•  
9. Ohjaan opiskelijoita valmistumaan ja työllistymään sekä tuen heidän valmiuksiaan yrittäjyyteen
• kyllä kokemani parhaat fiilikset saa siitä kun näkee toisella lampun syttyvän ja sitä seuraavan onnistumisen. 

Tämä tässä tällä kertaa. Huomenna läpikäynti ohjaajan kanssa ja sitten HEKS valmiiksi.