Opetusministeriön sivuilla amisreformi esitellään lauseilla "Ammatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Lisäksi lisätään työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä puretaan sääntelyä ja päällekkäisyyksiä" (minedu.fi/amisreformi, viitattu 14.8.2017). Aloitetaan purkamalla lauseet ja tulkitsemalla mitä ne tarkoittavat.
"Osaamisperusteinen ja asiakaslähtöinen kokonaisuus"
Eikö amis ole tätä ennen ollut osaamiseperusteinen? Eikö amiksessa ole otettu huomioon oppijaa? Eikö ammatillinen koulutus ole ollut näiden muodostama kokonaisuus?
Osaamisperusteisuuden yllä leijuu näyttötutkinnot. Ne eivät itsessään ole huono asia, etenkään varttuneemman oppijan ollessa kyseessä. Niistä ei kuitenkaan saa tulla itsetarkoitus. Ei voi olla siten, että ilman teoriaa tai vähäisellä teorialla ja muutamaan koulun turvallisessa ilmapiirissä suoritettua harjoitetta passitamme oppijat työelämään tekemään näyttötutkintoja, joista sitten hyväksytty/hylätty arvosana todistukseen. Puhun nyt siitä osasta aitaa, joka on matala. Ammatillisen koulutuksen arvostus saadaan nousuun, kun oppijoita autetaan oppimaan oikeat asiat, ei valmistautumaan vain yksittäiseen näyttöön, jonka osaamisala saattaa jäädä kapeaksikin.
Asiakaslähtöisyys on klisee jo työelämässäkin. On hyvä, että oppijat saavat itse laatia oman polkunsa kohti tutkintoa opettajan avustuksella. On kuitenkin myös niin, että tuntiessaan ammattiaan sekä syvästi (kapeaan alueeseen keskittyen) että laveasti (oman ydinosaamisen ulkopuolen tunteminen), on uusien asioiden, tilanteiden ja ihmisten kohtaaminen helpompaa. Tämän ymmärrystä varten tarvitaan opetussuunnitelma, joka ottaa haltuun koko osaamisen kentän ja opettajan, joka tätä kenttää oppijalle tuo näytille.
"Lisätään työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä puretaan sääntelyä ja päällekkäisyyksiä"
Työpaikoilla tapahtuva oppiminen on kuten John Dewey sen tarkoitti - learning by doing, tekemällä oppiminen. Tätähän me ihmiset - ja miksei muutkin eläimet - teemme siihen asti kunnes opimme lukemaan, tekemällä senkin. Tässä kuitenkin huolettaa se teoriapohjan kaventaminen ja mahdollisesti ohentaminen. Teorian tulisi olla sen verran olemassa olevaa, että sen turvin ensinnäkin uskaltaa tarttua toimeen, tekemään asioita. Samalla sekä oppijan, opettajan että työnantajan tulee hyväksyä ja lähes syleillä epäonnistumisen mahdollisuutta! Itse epäonnistun puolitahallisesti käyttämällä puhelinluettelon karttaa suunnistamiseen, pikemmin kuin GPS-laitteita. Menen harhaan useammin, mutta a) joudun olemaan valppaana matkalla ja katsomaan ympärilleni sekä b) eksyessäni laajennan "omaa karttaani", mitä ei olisi tapahtunut GPS-satelliittien suosiollisella ohjauksella, joka menee suoraan kohteeseen. Samanlaista hahmottamista vaaditaan missä tahansa työssä. Pitää uskaltaa astua harhaan, epäonnistua, sillä ikinä ei tiedä mitä sieltä löytyy!
Yksilölliset opintopolut, jälleen hyvä asia. Tämä vaatii opettajilta suuria resursseja sekä tiedollisesti että taidollisesti. Niinkin pienen kuin kahdenkymmenen oppilaan yksilölliset opintopolut tarvitsevat aikaa, ylläpitoa, jäsentelyä ja aika ajoin tarkistamista. Ainiin, oppija tarvitsee myös opetusta sekä ohjausta...
Sääntelyn ja päällekkäisyksien purku. Tässä pitää mennä itse tekstiin, jotta näkee minkälaisia demonisia rakenteita tällä hetkellä on, jotka em. asioita synnyttävät.
2.4 ja 3.2 interoidaan siten, että tarkastelet amisreformia http://minedu.fi/amisreformi keskeisiä muutoksia opettajan toiminnan, opetuksen järjestämisen ja osaamisen kehittämisen sekä osaamisen arvioinnin näkökulmasta. Napakka esitys riittää, ei tarvitse ruveta seminaarityötä värkkäämään.
VastaaPoistaTerve Antti,
VastaaPoistaamisreformi on suuri mullistus ammatillisen koulutuksen kentässä. Tulit tutustuneeksi sen keskeisiin suntaviittoihin, kuten osaamisperustaisuus ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen kasvattaminen.
On hyvä tietää perusteet, joilla uudistusta on lähdetty viemään eteenpäin. Tärkein osa on vielä edessä eli miten nämä periaatteet viedään opetuksen arkeen. On paljon vanhoja rakenteita alkaen lukujärjestyksistä, palkkaperusteista aina mentaalisiin rakenteisiin ja johtamiseen, joissa täytyy tapahtua muutos ennen kuin periaatteet muuttuvat toiminnaksi. Opettajien osaamisessa ja asenteissa on varmasti kehittämistä puhumattakaan työpaikkojen valmiudesta muutokseen.
Näistä ja muista reformiin liittyvistä kysymyksistä käydään nyt paljon keskustelua - seuraa sitä niin pääset jyvälle eri osapuolten näkemyksistä ja peloista sekä toiveista.
Opintojaksi 3.2 Muuttuva ammatillinen koulutus on hyväksytty.