2.3 Opetus- ja ohjaustoiminta oppilaitoksissa ja yrityksissä

Ajatuksia työpaikkaohjaamisesta

Aatu tuli työpaikalleni omalle työssäoppimisjaksollensa ja sain sovittua työnantajan, työelämävalmentajan sekä Aatun opettajan kanssa, että voisin toimia hänelle työpaikkaohjaajana. Asia sovittiin tietenkin myös omien ammatillisen opettajan pätevyyden opintojeni ohjaajan kanssa, että tämän saisi sisällytettyä opintoihini. Sain aiheeseen liittyen muun muassa Aatun OPSin sekä työpaikkaohjaajan koulutuksen materiaalit.

Aatun ensimmäisenä päivänä istuimme rauhassa alas ja keskustelimme hänen opinnoistaan ja tavoitteistaan. Puhuimme kyseisen koulutuksen valikoitumisesta ja hänen kiinnostuksestaan tietokoneisiin, lähinnä pelaamisen ja sen kautta tietokoneen osien tunnistamiseen. Aatu tiesi myös paljon VPN-verkoista ja IP-osoitteista, mutta tieto oli kovin pintapuolista, ilman sen suurempaa ymmärrystä aiheesta, saati sen muista sovelletuksista. Puhuimme myös henkilökohtaisista asioista kuten siitä, että Aatu on muuttanut useasti.

Olin ja olen itse ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olen jonkinlaisessa vastuussa toisesta. Lähestymistapani on se, että pyrin Aatun kanssa yhdessä miettimään mikä häntä kiinnostaa, mitä hän osaa jo ja mitä tarvitaan näiden vahvistamiseen sekä teoreettisen viitekehyksen luomiseen. Viimeisellä tarkoitan esimerkiksi sitä, että Aatu kyllä tiesi mikä on IP-osoite, mutta miten siihen liittyy aliverkon peite, oletusyhdyskäytävä tai miten VPN-yhteys itseasiassa verkkotasolla toteutetaan. Näiden asioiden laajempi tietämys ja sitä kautta ymmärrys auttaa Aatuä selvittämään mahdollisia verkon ongelmia jatkossa. Ja samalla tavalla pyrin nyppimään sen tiedonmurusen jokaisella aihealueella ja ravitsemaan sitä ympärillä olevilla asioilla, auttamalla ymmärtämään kyseista asiaa isommassa asiayhteydessä ja ehkä toisesta vinkkelistä, toisenlaisessa tilanteessa.

En ole näitä asioita varsinaisesti kerennyt pedagogisesti miettiä, mutta oppiminen on varmasti tutkivaa oppimista, kuten on opettamisenikin. Ja itsestäänselväsi olemme J. Deweyn “Learning by doing” pragmaattisessa maailmassa.

Aatu on perusfiksu nuorimies, ei mielestäni mitään esteitä valmistumiselle tai työllistymiselle. Reilu kuukauden aikana hän on kaksi kertaa lähettänyt viestin myöhemmän iltapäivän puolella, että on nukkunut pommiin. En ole liikaa udellut, mistä moinen ja olen sanonut, että siitä ei ainakaan tässä työssäoppimisjaksossa kannata kantaa huolta, se on huomattavasti isompi asia korjattavaksi. Olen pariin kertaa jutellut ns. kavereiden kesken unen, liikunnen ja ruoan pyhästä kolminaisuudesta ja sen tärkeydestä. Tässä Aatu on tuonut esille  muutot ja että harrastuksen ovat vain jääneet.

En tiedä onko edellinen varsinaisesti minulle kuuluvaa, mutta jonkinlainen isällinen, veljellinen vastuu Aatustä on minulle tullut. Haluan, että hän kokee itsensä hyväksi ja mahdollisesti saa vähän itsetuntoa ja sen kautta tervettä reippautta.

Retrospektiivi. AatunTOPpi päättyi kolmisen viikkoa sitten. Mitä minä opin? Opin, ettei ohjaaminen ole mikään läpihuutojuttu. Opin, että tukeminen on tärkeätä. Opin, että olemme kaikki yksilöitä ja meillä kaikilla on oma reppumme kannettavana. Opin, että on olemassa tietty tapauskohtainen raja tutustumisessa, joka kannattaa huomioida. Liian lähelle meneminen voi aiheuttaa vaikeuksia arvioinnissa ja olla tarkoituksettoman raskasta.

Työssäoppijan nimi muutettu.